Työ oman henkilökohtaisen kehittymisen välineenä

Miten voin palvella yhteiskuntaa, yhteisöä ja lähipiiriäni parhaiten? Milloin annan itestäni parastani? Voiko sellainen yhtälö olla mahdollinen, että kun palvelen omaa kehittymistäni yksilönä, palvelen myös lähipiiriäni sekä yhteiskuntaa parhaalla mahdollisella tavalla? Jos tämä yhtälö ei ole mahdollinen, miten sellainen voi olla kannattavaa, että palvelen toista tavalla joka ei palvele minua? Sehän on win-lose, mutta on olemassa myös win-win.

Työ joka on win-win

Jätettyäni vakituisen työn ja jäätyäni virallisesti työttömäksi, olen tehnyt sitoumuksia uusiin töihin hyvin harkiten. Yksi näistä sitoumuksista on erään taiteen maisterin opinnäytetyön tarkastaminen. Heti johdannon kohdalla minua alkoi hymyilyttää:

opinnäytetyö käsittelee juuri niitä asioita, mitkä auttavat minua tällä hetkellä omalla polullani kohti omaa taiteellista työtä ja hetkeen heittäytymistä. Tässä siis ainakin on suora esimerkki win-win tilanteesta: työ tulee tarkastettua, ja koska työ aidosti kiinnostaa minua, myös opiskelija saa motivoituneen arvioijan arvioinnin. Tällainen työ palvelee siis kaikkia osapuolia: opiskelijaa, minua ja yliopistoa.

Hyvä ystäväni, joka toimii mm. opetus- ja tutkimustehtävissä, ja on aina ollut kovin työorientoitunut ja ”aivan liekeissä” omista töistään, kertoi minulle vähän aikaa sitten tärkeän seikan. Hän on aina rakentanut opetussuunnitelmat ja muutkin projektinsa

aiheiden ympärille, jotka kehittävät ja haastavat häntä henkilökohtaisesti. En ollut osannut ajatella hänen kohdallaan asiaa näin, koska hänen monimuotoiset projektinsa näyttivät palvelevan niin hyvin hänen opiskelijoitaan sekä yliopistoa. Minulle oli vapauttavaa saada tietää, että myös hän etsii työstään nimenomaan syvempää henkilökohtaista kehittymistä. Ja tällä kehittymisellä en tarkoita vain ammatillista puolta, mikä on toki yleistä ja tavoiteltavaa työelämässä, vaan nimenomaan oman sielun ja sydämen tutkimista ja parantamista / laajentamista.

Kun priorisoin omat tarpeeni ykköseksi, olenko itsekäs?

Onko siis itsekästä, jos tekee vaan mitä todella haluaa? Jos tässä haluamisessa ei ole kyse välinpitämättömyydestä tai eskapismista, vaan kyse todellisesta sydämen tai sielun toiveesta, jostakin joka todella palvelee omaa kehitystä, niin miten tällainen voisi olla

väärä valinta? Jos tämän toiveen tai tarpeen jättää toteuttamatta, niin miten ihminen voi silloin palvella itseään, lähipiiriään tai yhteiskuntaa täysillä? Eikö hän silloin nimenomaan väistä henkilökohtaista vastuutaan toteuttaa omat unelmansa, jotta hän voisi

nauttia täysin elämästään ja tästä kumpuavalla säteilevällä ilolla ja voimalla parhaiten auttaa myös lähipiiriään ja yhteiskuntaa?

Toki työtä on monenlaista, ja unelmatyöhönkin kuuluu osia, jotka ovat rasittavia, monotonisia, vastenmielisiä tai muuten vaan tylsiä. Mutta nämä työt tulee tehtyä helpommin, kun työn ydin on kunnossa. Kun tietää, että tästä työstä minä saan juuri sitä mitä minä sisimmässäni kaipaan, niin minä jaksan tehdä ne muutkin hommat siinä sivussa. Ja kun minä saan tästä sielulleni ruokaa, niin minä palvelen parhaalla mahdollisella tavalla. Olen omalla paikallani, jossa minuun virtaa juuri sitä mitä tarvitsen, ja näin minä

toimin paremmin, tehokkaammin, aidommin, iloisemmin, voimallisemmin. Tätä kautta palvelen lähipiiriäni ja yhteiskuntaa juuri sillä tavalla mihin minä sovin parhaiten. Ja juuri tämä paikka ei voi olla kovin kilpailtu, koska kukaan ei ole samanlainen kuin minä.

Entä jos teen työtä vain rahasta?

Jos siis teen työtä vain koska saan rahaa, mitä oikeastaan teen? Käytän kolmasosan ajastani johonkin, joka antaa minulle vain rahaa. Se on todella kova hinta minun ajastani ja elämästäni. En tosin usko, että kovin moni tekee työtä ihan puhtaasti rahasta, vaan työssä

on muitakin hyviä asioita, kuten työkaverit tai työsuhde-edut, ehkäpä työajat tai menetelmät, kenties työn helppous tai tuttuus tai se, miten työ opettaa ja haastaa. Joka tapauksessa, moni tuntuu kärsivän turhan paljon työssään ja kokee olevansa oravanpyörässä, joka tuottaa enemmän tuskaa kuin iloa. Tuon pyörän pysäyttäminen on pelottavaa, mutta jos se mahdollistaa sinulle muutoksen kohti työtä, jossa saat toteuttaa itseäsi, eikö se ole sen arvoista? Ja voihan olla, että tuon pyörän pysäyttäminen hetkeksi auttaa sinua saamaan uudenlaisen suhteen työhösi, rohkaisee sinua ottamaan puheeksi työnkuvasi esimiehesi kanssa tai näkemään työssäsi ja työyhteisössäsi mahdollisuuksia itsesi kehittämiseen joita et ole aiemmin huomannut.

Jos jokainen tekisi sitä mihin oma sydän kutsuu, tulisiko kaikki työt tehtyä? Millaisessa maailmassa eläisimme? Mitkä rakenteet romahtaisivat, ja millaisia rakenteita rakentaisimme? Tämähän on kaikki vain sinusta ja minusta kiinni. Me luomme tämän

maailman yhdessä.