Itsensä hyvin tunteva ihminen on portti suurempaan tietoisuuteen

Itsensä hyvin tunteva ihminen on portti suurempaan tietoisuuteen. Kun tapaan uuden ihmisen, monesti jo ensitapaamisella huomaan, onko keskustelukumppani tehnyt perusteellisen matkan omaan sisäiseen maailmaansa, vai pysytellyt enemmän turvallisissa pintakerroksissa. Sisäisen maailmansa paremmin tuntevat ihmiset

tunnistaa siitä, että he kuuntelevat toisia herkemmin, antavat tilaa, ovat läsnä, eivätkä kiirehdi hehkuttamaan omia suorituksiaan tai itseään. He eivät vilkuile kelloa tai mieti, että miten tämän hetken saisi hoidettua mahdollisimman tehokkaasti tai mitä minä saan

tästä. He eivät pyri, tavoittele tai vaadi.

Kun tapaa omaan valoon ja pimeyteensä sukeltaneen ihmisen, tapaa kuin vuosien takaa tunnetun ystävän, jonka seurassa on helppo olla. Ilmapiiri on väljä, ei purista tai pingota. Ihminen vain on ja antaa toisenkin olla, tässä ja nyt. Pimeyteen sukeltanut ihminen tietää paremmin omat heikkoutensa ja luontaisemmat pelkonsa. Hän tunnistaa helpommin myös toisten pelot ja haasteet, ja pystyy olemaan rauhassa läsnä toiselle ihmiselle, joka painii omien pelkojensa tai häpeän, syyllisyyden, vihan, kateuden tai muiden vastaavien tunteiden kanssa. Pimeän tunteva ei hoputa toista pois kokemuksestaan. Hän ei vähättele

eikä pelottele. Hän ei naura, ole ylimielinen tai väistelevä. Hän tuntee mukana ja kulkee rinnalla.

Tämänkaltainen ihminen, oli sitten tuttu tai tuntematon, herättää nopeasti luottamuksen. Hän saa ikään kuin huokaamaan ja laskemaan irti turhista odotuksista. Kaikki epäolennainen, kuten ulkonäkö, ikä, kansallisuus, varallisuus, siviilisääty, koulutustausta

tai muu CV:hen kirjoitettava todistelutieto on merkityksetöntä tämän kauniin kohtaamisen rinnalla. Itsensä tunteva ihminen on kaunis. Hän on käynyt katsomassa ja kokeilemassa omat rajansa, kenties ylittänytkin ne monesti ja löytänyt tiensä takaisin omaan

keskukseensa lempeyden ja armollisuuden kautta.

Itsensä tunteva ihminen tietää mitä on kipu, tuska, vääryys, raakuus, pelko, hylätyksi tuleminen, hylkääminen, petos, suru, menetys ja tuho. Hän tietää tunteet molemmilta puolilta, sekä kokijan että tekijän puolelta. Hän tietää myös mitä on vapaus, ilo, voima,

lempeys, rakkaus, anteeksianto, irti päästäminen, luottamus, kiitollisuus, pyyteettömyys ja hellyys. Ja ennen kaikkea, hän tunnistaa sekä itsessään että toisissa rakentavan ja tuhoavan käytöksen, ja osaa lempeydellä ohjata toista kohti rakentavaa käytöstä ja

itsetuntemuksen tietä.

Itsensä tuntevan ihmisen sanat eivät ole pintapuolista tsemppiä, perusteettomia kehuja tai omista tarpeista lähtevää miellyttämistä. Itseensä syvälle sukeltanut ihminen on sukeltanut itsensä ohi, maailman ytimeen, jossa kaikki olemme yhtä. Hänelle minuus,

persoona, oma tarina tai ego ovat vain rakennelmia, jotka voidaan purkaa ja uudelleen rakentaa. Itsensä tunteva ihminen näkee itsensä myös tarkkailemassa itseään. Hän on kosketuksissa tuohon osaan, joka katselee ja huomioi, tuomitsematta, kuin

videokamera. Tallentaa tapahtumat arvottamatta niitä. Hän voi liikkua tietoisen läsnäolon ja tietoisen tarkkailun välillä. Hän voi etäännyttää itsensä tunnekuohuista ja asettua rauhan tilaan. Hän tiedostaa kuitenkin olevansa vaillinainen, keskeneräinen ja muuttuva fyysinen hahmo, ja hän haluaakin olla myös elämän ja tunteidensa, kokemusten ja konkreettisen, fyysisen maailman palkittavana ja riepoteltavana.

Tällaisen ihmisen tapaaminen on rentouttavaa, koska hän ei ole pakenemassa tai pyrkimässä mihinkään. Hänellä ei ole kiire mihinkään, eikä hän tarvitse minua vakuuttamaan itselleen, että on rakastettava ja hyvä. Hän ei tuomitse eikä arvostele. Hän on kuin tyyni lampi, jonka vesi on juuri sopivan lämpöistä ja joka virkistää, puhdistaa ja ravitsee kehoa ja mieltä. Hänen läsnäolonsa viestivät kaikille soluilleni, että kaikki on hyvin. Hän on siinä, minä olen tässä, ja mikään ei voisi olla paremmin.

Kuin iso, roihuava liekki, hän saa oman pienen liekkini palamaan voimakkaammin. Ilman että hän opettaa, ohjaa tai auttaa, hän tekee niitä kaikkia. Hän, itsetuntemuksessaan, avaa portin suurempaan tietoon, ja hänen energiakentässään pääsen tuota tietoa

lähemmäs. Myös oma tietoisuuteni laajenee, ja kyky antautua ja laskea irti ajattelusta, tavoitteista, pyrkimyksestä, menestyksestä, saavutuksista tai mistä tahansa mikä ei ole tässä ja nyt, kasvaa. Viisas ihminen on portti laajempaan tietoisuuteen – jumaluuteen –

jonka niin helposti itsessämme suljemme.

Nöyrä kiitokseni teille suurille mestareille, jotka omalla työllänne rakennatte suvaitsevampaa, hyväksyvämpää ja aidompaa maailmaa.